Bodominjärven kulttuurimaiseman tulevaisuus31.01.2012
Keskustelutilaisuus Pirttimäen ulkoilualueen cafeteriassa aiheena 11.1.2012
BODOMINJÄRVEN KULTTUURIMAISEMAN TULEVAISUUS Läsnä: Tryggve Gestrin, intendentti, Espoon kaupunginmuseo, Christian Ollus, projektipäällikkö, Espoon asemakaavayksikkö, Mikael Sorri, kestävän kehityksen opetuksen konsultti, ”Fillarit Liikkeelle” –projekti, alueen asukkaita edustivat Ulf Johansson, valtuutettu, Espoon KH:n vara jäsen, Jarmo Jääskeläinen, valtuutettu, Espoon KH:n jäsen, Anna Ahlqvist, Toomas & Katrina Altosaar, Helena Grönstrand, Heikki Kumpulainen, Mårten Malmström, Magnus Selenius ja Stephen Venn ,Espoon Ympäristöyhdistys sekä kokoonkutsujana toiminut työryhmä, johon kuuluvat Anita Nykänen, Pro Bodominjärvi ry, Maija Lounamaa, maisema-arkkitehti, Anne & Pontus Molander
Tilaisuuden avasi Pontus Molander 18.30 käymällä läpi asukkaiden huolen Bodominjärveä ympäröivän kultturimaiseman tulevaisuudesta. Alueen yleiskaava on vahvistettu v. 1996. Sen jälkeen on alueella toteutettu erinäisiä maanomistajalähtöisiä asemakaavahankkeita sekä mm. kevyen liikenteen väylän rakentaminen Kunnarlantien eteläpäähän. Kehä III:n ja Vihdintien väliä on asemakaavoitettu, tehokas pientalovaltainen rakentaminen ulottuu idässä jo Röyläntielle asti.
Paikalliset asukkaat ovat erittäin aktiivisesti osallistuneet mm. yleiskaavan suunnitteluvaiheisiin 80-luvulla. Sen ansiosta mm. alueen maatiloja onnistuttiin pitämään elinkelpoisina, kun niiden metsät saatiin säilytettyä maa- ja metsäatalousalueena. Pro Bodom -liikkeen ansiosta vältyimme ns. elämyspuistolta ja saimme tilalle kaikkia espoolaisia palvelevan Oittaan ulkoilualueen. Asukkaiden vastustus oli yksi osasyy siihen että Kunnarlantien pohjoispään oikaisusuunnitelma 1970-80 lukujen vaihteessa on unohdettu ja että Pakankylän edellinen asemakaavahanke ei toteutunut. Olemme myös onnistuneet Espoon kaupunginmuseon avustuksella pelastamaan Pakankylän kartanon talousrakennuksia aivan viime hetkellä.
KAAVOITUS Tällä erää Vesirattaanmäen rakentaminen syö kulttuurimaisemaa etelässä, Tarvittaisiin rakentamistapaohjetta nykyiseen kirjavuuteen ja maisemaan ja naapurustoon huonosti istuvien uudisrakennuskohteiden vähentämiseksi. Hyvä suunnittelu ja sen toteutus eivät rakentamisvaiheessa toteudu.
Ratkaisuksi ehdotettiin osayleiskaavaa. Sellainen on tehty Espoossa mm. Suvisaaristoon.
Moni oli samalla kannalla, yleiskaava ei edellytä kunnallistekniikkaa ja katusuunnitelmia, se olisi kevyempi ja myös halvempi vaihtoehto asemakaavoille. Todettiin myös, että kun asemakaavaa kerran on lähdetty tekemään, sitä ei juuri sitten peruta, prosessi on sen verran raskas ja kallis.
Kaupungin johto onpäättänyt, että yleiskaavan päivittämistä yritetään välttää niin kauan kuin mahdollista. Asemakaavojen havainnekuviin esitetään aina maksimaalinen käyttötehokkuus, että se olisi mahdollisimman "kannattavaa Asukas- ja paikallisyhdistyksiltä em. kaavoihin eri vaiheissa pyydettyä ja niistä saatua palautetta ei ole lainkaan näy suunnitelmien edetessä.
Yleisesti todettiin taas, että sekä Bodominkartanon että Högnäsin kaavoissaesitetty rakentaminen on aivan liiallista. Eskaksenmäen huoltorakennusten paikka on väärin valittu.
Yleisenä mielipiteenä oli, että kannatettiin osayleiskaavaratkaisua ja myös ehdotus rakentamistapaohjeeksi sai kannatusta.
Asemakaavojen laatimisen ja toteuttamisen kalleus johtaa tehokkuuden maksimointiin kulttuurimaiseman kustannuksella. TIESTÖ
Ajankohtaisesta Kunnarlantien kevyen liikenteen väylän ja tien parantamisen suunnitelmasta on jätetty yli 80 muistutusta. Niissä tuodaan pääsääntöisesti esiin suunnitelman mittasuhteiden tolkuttomuus ja siitä aiheutuvat korvaamattomat menetykset tienvarren luonnolle, kiinteistöille ja sitä kautta koko kulttuurimaisemalle. Mikael Sorri toi esiin kevyen liikenteen näkökulmaa. Bodomin ympäristön nykyisiä pyöräilyreittejä hän pitää Espoon parhaina pyöräilijän kannalta. Suomessa ei kuitenkaa osata rakentaa hyviä pyöräteitä, toteutus on kömpelöä. Tampereen Teknillisen Korkeakoulun viime vuonna (?) valmistunut julkaisu monista nykyistä paljon kevyemmistä ratkaisuista toi esiin asukkaidenkin mielestä viisaita ratkaisuja. Hän totesikin että yo. tiesuunnitelmaan suunnatut varat tulisi ehdottomasti käyttää parempaan tarkoitukseen. Liikennesuunnittelijoille on tarjottu uusia ratkaisumalleja Espoossakin, mutta suunnittelu nojautuu mieluummin vanhaan normistoon. Innovaatiohaluja ei tunnu löytyvän. Hän esitti eri ratkaisumalleja Kunnarlantielle, mm. leveä piennar (ajonopeudet max 50 km/h), pyöräkaista (ajonopeus max 40 km/h) ja/tai eriytettyjä pyöräteitä (viimemainituista on erittäin hyviä kokemuksia Oulun seudulla). Espoon kaupungin oma suunnitteluohje hyväksyy em. mallit mutta käytännössä yhtään ei ole toteutettu. Nyt Espoossa on n. 1000 km normipyöräteitä, joiden laadun voi sanoa olevan kehnon.
Töyssyjen ja saarekkeiden rakentaminen haittaa maanviljelijöiden liikkumista koneiden kanssa. Jo nykyään on ongelma ajaa esim. leikkuupuimuria Röyläntiellä, ajoura on liian ahdas, kun siinä on jalkakäytävä ja/tai saareke korotuksineen.
Kunnarlantien suunnitelmaa pidettiin ”onnettomana”, museo on ottanut siihen kantaa ja esittänytt erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, joita ei kuitenkaan ole otettu huomioon. Vallalla on ”vanha suunnittelukulttuuri”. Asiasta on tehty asiaa sivuava ansiokas valtuustaloite Ulf Johanssonin toimesta.
Lasten, erityisesti koululaisten pyöräily on kuitenkin ongelma. Siihen ei kuitenkaan oikeastaan auta muu kuin ajonopeuksien ja läpiajoliikenteen vähentäminen ja mahdolliset kapeikot, joissa mahtuisi ajamaan vain yksi auto kerrallaan. Mikäli tämä tehtäisiin vielä pyöräilykaistamallia käyttäen, voisi olla toivoa ettei Kunnarlantien luonto- ja maisema-arvoja olisi lopullisesti menetetty. Rakentamalla pyörätie leveä piennar/pyöräilykaistaratkaisulla säästettäisiin rahaa,luontoa ja kulttuurimaisemaa, tie voitaisiin helposti aurata ja maanviljelijät pääsisivät pelloilleen ja pyöräilijät viihtyisivät.
LOPUKSI Tällä hetkellä tuntuu kuin Espoon kaupunki kokeilisi ”kepillä jäätä” kaikessa Pohjois-Espoon suunnittelussa. Asukkaat vastustavat useita hankkeita, muistutuksia jätetään. Kaupunki antaa omat perustelunsa miksi ko. suunnitelma tulisi hyväksyä, minkä jälkeen korkeimmassa oikeudessa kaupunki yleensä voittaa. Summa summarum, kalliin suunnitelman teko on ”kannattanut”. Kaupunki voisi em. sijaan toimia tiennäyttäjänä innovatiivisella suunnittelulla toteuttamalla jo hyväksymiään kevyempiä ratkaisumalleja erityisalueilla. Luomalla uudenlainen kevyenliikenteen väylästö Kunnarlan- Snettansin- ja Bodominteille voisimme säilyttää Bodom-järven kultturimaiseman ja tehdä siitä
”Espoon Wanhan Kaupungin”.
|