Oittaan kartanon historia

Yli satavuotias hirsirakennus - Oittaan kartano

Historia

Oittaan kartano on yksi kolmesta Bodominjärven ympärille syntyneestä historiallisesta suurtilasta. Kokonaisuuteen kuuluvat myös Backbyn ja Bodomin kartanot.

Oittaan kartanoalue sijaitsee Bodominjärven lounaispäässä Oitån suussa, ja lehtevältä kukkulalla sijaitsevalta päärakennukselta on näköala järvelle.

Oittaan kartanon historia tunnetaan jo vuodesta 1500 - lähtien jolloin se oli vauras tila, jonka omistaja vuonna 1510 oli Mårten Persson.

Tila säilyi pitkään saman suvun hallinnassa. Tilan nimi esiintyy ensimmäisen kerran asutuksen yleisluettelossa vuonna 1549 suomenkielisellä nimellä Oittila (Oyttila).

Ruotsinkielinen Oitans (Åjtans, Åytans) esiintyy verotiedoissa 1580-luvulta lähtien.

Kartanon omistajat

Tila toimi ratsutilana 1600-luvulta 1800-luvun alkuun asti.

Kartano oli jossain vaiheessa jaettu kahtia.

Oittaan omistajia 1800 - ja 1900-luvuilla olivat:

Tupakkakauppias Konstantin von Fieandt (1868–1886) joka yhdisti jaetun kartanon yhdeksi kokonaisuudeksi.

Vapaaherra Rabbe Gustav Otto Wrede (1895–1902)

Eversti Georg Didrik von Essen (1902–1908)

Eläinlääkäri Magnus Leopold Kjöllerfelt (1908–1914)

Pankinjohtaja Anders Ismael Wiksten (1914–1936).

Alkuperäinen Oittaan kartano 1870 -1880 -luvulla oli huvilamainen ja se tuhoutui vuonna 1911 tulipalossa.

Anders Wiksten rakennutti Oittaan nykyisen, rakennusmestari Heikki Kaartisen suunnitteleman päärakennuksen vuonna 1914-1916 entisen rakennuksen kivijalalle.

Vuonna 1939 tila mainitaan ensimmäisen kerran kartanona, ja sillä oli maata 440 hehtaaria, josta 100 hehtaaria oli viljeltynä.

Presidentti Pehr Evind Svinhufvudin kerrotaan usein vierailleen Oittaan kartanolla, koska hän kuului Wikstenin metsästysseurueeseen.

Kartano siirtyi Wikstenin perikunnalta vuonna 1963 Espoon kauppalan (nyk. Espoon kaupunki) omistukseen.

Rakennus

Oittaan kartano on kaksikerroksinen, lamasalvottu hirsitalo, jonka ensimmäisen kerroksen tilat ovat monen vuoden aikana toimineet pääosin juhlatiloina, ja toinen kerros on ollut asuinkäytössä.

Rakennus on perustettu luonnonkivijalalle, ja alapohja on pohjoispäädyn kellaria lukuun ottamatta ryömintätilainen.

Aumatussa vesikatossa on saumattu peltikate. Arkkitehtuuri on sekoitus tyylejä, mutta sisältää voimakkaita empiretyylin vaikutuksia. Tämä näkyy erityisesti massoittelussa.

Nykyasu on pelkistetty sillä kaikkia suunniteltuja koristeyksityiskohtia ei koskaan toteutettu.

Myös kapea vaakapystyvuoraus sekä lasikuistit ovat 1900 – luvun arkkitehtuuriin kuuluvia piirteitä.

Molempien julkisivujen keskellä on frontonit ja kuistit. Pihanpuoleinen on lasiveranta ja rannanpuoleinen on avokuisti.

Monessa sen 20 huoneesta on vieläkin kauniit jugend kaakeliuunit.

Rakennuksen pihalla on paljon vanhoja puita ja jäämistöä vanhasta puutarhasta. Kartanolle johtaa vanhojen puiden reunustama kuja.

Alun perin 55 lehmää varten rakennettu kivinavetta on vuodelta 1905.

Kivinavetassa toimii nykyään Oittaan Ulkoilukeskus.

Kartanon ja navetan välissä löytyy myös vanha viljamakasiini.

”Rakennus arvotettiin yhdessä Espoon kaupunginmuseon kanssa.

Oittaan kartano on historiallisesti ja ympäristöllisesti arvokas.

Lisäksi päärakennuksella on arkkitehtonisia arvoja osana 1900-luvun alun murroskauden arkkitehtuuria.

Kartanomiljöö ja sen päärakennus ovat säilyttäneet hyvin yksityistä vaurasta asuinrakentamista kuvaavan luonteensa suhteessa viitekehykseensä, espoolaisiin suurtiloihin.”

Oittaan kartanon rakennushistoria selvitys 2016

Tänä päivänä kartano on käyttämättömänä joka myös näkyy selvästi talon rapistuneessa julkisivuissa. Yhdistys on huolissaan kartanon nykyisestä tilanteesta.

Yhdistys on tehnyt kyselyn Espoon kaupungille yli vuosi sitten ,mutta vastausta ei ole tullut.

Kartanosta löytyy kuvia kuva-albumissa : Oittaan kartano