Nyt illan ruskoon, auermaan, on lento joutsenen
Se laskee virran hopeaan ja laulaa, auvoinen
Se lauluin kiittää Pohjolaa; sen taivas kaunis on,
yökausin päivä unohtaa, voi levon tuokion.
J.L Runeberg (Svanen)
SUOMI
100
Högnäsin kannas
Maamme-laulun maisema
Kaunis Bodominjärvi
inspiroi aikoinaan Maammelaulun isää Fredrik Paciusta.
Paciuksentie nimettiin säveltäjä Fredrik Paciuksen mukaan. Osa säveltäjän teoksista, ontodennäköisesti saanut alkunsa hänen pitkillä vaelluksillaan Bodominjärvenympäristössä. Paciuksen kesäasunnoksi tuli avioliiton myötä Gula byggningen, jota kutsuttiin myös Backakseksi.
Alueesta ammensivat myös Karl Collan ja Leevi Madetoja. Kaikki nämä säveltäjät ovat asunneet tämän monella tavalla merkittävän vesistön äärellä.
Kerrotaan myös, että Santeri Leva oli Jean Sibeliuksen sihteeri.
Hänen arvellaan antaneen Högnäsin alueen yksityisille musikilliset nimet:
1960-luvalla : Tahtikuja, Sävelharju, Nuottaranta ja Laulutie.
Paciuksentiestä haarautuu Sointukuja.
Kesähuvilaksi vuonna 1886 rakennettu Högnäsin kartano oli 1900-luvun alussa monen merkittävän kulttuurihenkilön kohtaamispaikka, kuten Akseli Gallen-Kallela .
Kartano paloi 1950-luvun puolivälissä.
Bodominjärven pohjoispäässä
saattoi kuulla Bodom Smedsin tilan omistajan eversti Gustav Söderberg ja hänen tanskalainen vaimonsa Else (o.s. Lorenz) laulavan Mozartin ja
Leevi Madetojan sävellyksiä. Hän harrasti laulua ja esiintyi jopa Espoon kirkossa.
Pilkahduksia
Pohjois -Espoon historiasta
Keskiajalla Espoossa oli lukuisia kyliä ja kivikirkko rakennettiin
espoolaisten toimesta noin vuonna 1490.
Kuninkaankartano
Espooseen perustettiin Kustaa Vaasan käskystä vuonna 1556.
Suomenlinnan rakentaminen 1700-luvun puolivälistä lähtien vilkastutti
espoolaisten elämää.
Samoin vaikutti Helsingin tulo autonomisen Suomen pääkaupungiksi vuonna 1812.
1900-luvun alku oli kansalaistoiminnan aikaa.
Vuonna 1901 oli kunnassa oli yhdeksän kansakoulua.
Nuorisoseuroissa ja työväenyhdistyksissä harrastettiin mm.
yhteiskunnallista toimintaa, teatteria ja urheilua sekä järjestettiin iltamia.
Kieltolain aikaan kukoisti myös salakuljetus.
Rautatie
Karjaalle avattiin vuonna 1903.
Teollisuustoiminta Espoossa oli vilkasta.
Keramiikka, lasi, tiilet ja eristeeksi sekä polttoaineeksi käytetty turvepehku
toivat runsaasti työpaikkoja alueelle. Kulkuyhteydet Etelä-Espooseen paranivat,
kun Helsingistä Kirkkonummelle vievä Jorvaksen tie valmistui 1930-luvulla.
Kun ensimmäinen maailmansota alkoi vuonna 1914.päätti Venäjä rakentaa linnoituksen Helsingin ympärille. Tarkoitus oli estääsaksalaisten tunkeutuminen Suomen kautta Pietariin ja suojata Helsingissä satamaansa pitävää laivastoa.
Vuonna 1915 Helsingin ympäristö muuttui työmaaksi,jonne saapui työvoimaa aina Kirgisiasta ja Kiinasta asti.
Nämä työläiset majoitettiin parakkeihin,telttoihin ja yksityiskoteihin. Venäläiset sotilaat
laidunsivat Ryssänniityllä hevosiaan, ja siitä tämä Oittaan kartanolle kuulunut
alue sai nimensä.Niityiltä on löytynyt peltotöissä runsaasti muun muassa
etenkin kiinalaisten jakirgiisien pienten hevosten kenkiä, jotka on taottu eri
tavalla kuin suomalaisten ratsujen kengät.
Kiinalaiset asuivat ensimmäisen
maailmansodan aikaan parakeissa Ugglehultiin johtavan tien varrella.
He ajoivat metsästä puutavaraa.
Alueella on myös mahdollisesti taisteltu ison vihan aikaan.Miten käy vanhojen sielujen, kun Kellonummen hautausmaa laajenee Ryssänniitylle päin?
Mitä kaivauksissa silloin löytyy?
Ryssänniityltä nousee usein kostea usva, joka tuo vanhan uskomuksen
mukaan terveisensä pellolle haudatuilta vainajilta.
Jatkosodan aikana monilla tiloilla pidettiin venäläisvankeja, ja näitä tiloja valvottiin erityisen tarkkaan.
Vuosina
1915–1917 Pohjois - Espoossa tehtiin paljon
metsän avohakkuita, jotta Venäjän armeija sai puuta linnoitustöihin ja muihin
sotatarpeisiin. Metsää hakattiin raskaalla kädellä myös Oittaalla, josta
puutavara ajettiin hevosilla suoraan Espoon asemalle.
Perinteinen
karjatalous synnytti Bodominjärven ympäristöön
lukuisia perinnemaisemia, joille kehittyi myöhemmin monimuotoisia niittyjä, ketoja,
hakamaita ja metsälaitumia omaleimaisine eliöstöineen joista osa ovat säilyneet
vuosien saatossa.
Ristimäki on ollut aikojen alusta pieni kylä Bodominjärven kupeessa. Se on elänyt omaa elämäänsä ympäröivästä vilinästä huolimatta.
1800–1900-luvuilla
vauraat helsinkiläiset ryhtyivät ostamaan sieltä maata kesäasunnoilleen.
Muiden kartanoiden tapaan myös Oittaa kartano luovutti maata evakuoiduille
porkkalalaisille, karjalaisille ja rintamamiehille.
Aina 1950-luvulle asti Ristimäki oli täysin
ruotsinkielinen Korsbacka.
Lindholmin kauppa palveli lyhyen aikaa 1920–30-luvuilla Korsbackassa
Kunnarlantien varressa. Myöhemmin Elis Lindholm perusti Espoon keskukseen monelle
espoolaiselle tutun Lindholmin sahan.
1950-luvulla Glomsinjoessa pystyi vallan hyvin uimaan, ja soutaen pääsi
jopa Kirkkojärvelle.Glomsin myllyn kohdalla vene oli nostettava maihin, mutta
siitä eteenpäin kyettiin jatkamaan matkaa vesitse.
Päijänne-ajot veivät Pihapirtintien risteyksen ohi 1960-luvun alun tienoilla
Hollantilainen pappi Isä Robert perusti Ekumeenisen keskuksen
Myllyjärventielle vuonna 1964. Isä Robert nukkui pois vuonna 2005 .
Hän opetti siihen asti
kristittyjen kohtaamispaikassa ikonimaalausta
Rafael Huhta
perusti alueelle automuseon vuonna 1979. Suomen vanhin automuseo esittelee
ajoneuvojen historiaa Pakankylän kartanon entisessä kivinavetassa . Sen yli
metrin paksuinen seinä rakennettiin vuonna 1915 kahdesta
graniittikivikerroksesta, jonka väliin jätettiin lämmittävä ilmakerros.
Karjasuoja kätkee nykyään sisäänsä toista sataa vanhaa autoa ja muita
kulkuneuvoja vaihtuvissa näyttelyissä .